Timo Kaukomaa: Pääkirjoitus Suuressa mukana -lehdessä
Jean-Jacques Rousseau maalaili jo 1760-luvulla kirjassaan Yhteiskuntasopimuksesta kuvaa kaikille yhteiskunnan (valtion) jäsenille sopivasta ja kaikkia velvoittavasta ”kansalaisuskonnosta”. Yhteisiä positiivisia opinkappaleita tässä uskonnossa olisivat: huolehtivan ja laupiaan Jumalan olemassaolo, tuleva elämä, oikeamielisten onni, pahojen rangaistus, yhteiskuntasopimuksen ja lakien pyhyys. Kielteisiä opinkappaleita olisi vain yksi: suvaitsemattomuus. Rousseau kirjoittaa myös, että uskontoa, joka rohkenee sanoa, että pelastusteitä on vain yksi, ei tule sietää.
Tällä hetkellä kovaa vauhtia etenevä maallistuminen vaikuttaa koko yhteiskuntaan. 2000-luvulla Suomeen on rantautunut uusia ajattelumalleja, hengellisiä virtauksia ja ideologioita, joita hyödyntämällä pyritään muuttamaan yhteiskuntaamme ja sen instituutioita perustavanlaatuisella tavalla. Perinteiset arvot ja niihin liittyvät käytännöt pyritään korvaamaan uusilla yksilöllisillä arvoilla ja elämäntyyleillä.
Kristinuskoon kohdistuu tällä hetkellä hyvin suurta muutospainetta yhteiskuntaa uudistavien ryhmittymien ja ideologioiden taholta. Nämä tahot pyrkivät murentamaan kristittyjen yhteisen uskon ja luottamuksen Raamatun sanaan. Moni seurakuntalainen ja kirkon työntekijä on omaksunut raamatunvastaisen kannan kristilliseen avioliittoon ja sukupuoleen. Rakkautta ja oikeudenmukaisuutta julistetaan uskon pääsanomana Jeesuksen pelastustyön sijaan.
Rakkaus on elämän tärkeimpiä asioita, ja rakkauden kaksoiskäsky myös velvoittaa meitä rakastamaan Jumalaa ja kaikkia lähimmäisiämme. Evankeliumin ydin on kuitenkin sanoma Jeesuksesta, joka ristinkuolemallaan sovitti syntimme, ja ylösnousemisellaan ja taivaaseenastumisellaan avasi jokaiselle häneen uskovalle tien ikuiseen elämään (Joh. 3:16).
Suvaitsevuuden nimessä on tätä nykyä hyväksyttävää olla suvaitsematon niitä kohtaan, jotka puolustavat Raamattuun pohjautuvaa kristinuskoa. Raamattuun pitäytyvät kristityt esitetään yhä useammin pahoina ja syrjivinä ihmisinä, jotka ovat uhkana muille. Suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon nimissä uudenlaista, kaikille sopivaa ja kaikkia miellyttävää evankeliumia julistetaan seurakunnissa ja lehtien palstoilla.
Raamatun sana asettaa kuitenkin meidät kaikki paljaana totuutta vasten. Jeesuksessa ja hänen sanassaan meillä on koko totuus, pelastuksen tie ja todellinen
elämä, jota meidän tulee yhdessä vaalia ja puolustaa (Joh. 14:6). Raamattu opettaa mikä on meille hyväksi ja missä menee totuuden rajat. Kristittyinä
voimme turvallisin mielin pitäytyä Raamatun sanassa ja sen mukaisessa apostolisessa opetuksessa.
Raamattu varoittaa meitä toimimasta Jumalan sanaa vastaan, vaikka muut ympärillä elävät ihmiset niin tekisivät. Meidän kristittyjen onkin – erityisesti luopumuksen edetessä yhteiskunnassa – yhä tärkeämpää elää keskinäisessä yhteydessä, toinen toisiamme tukien ja vahvistaen (Ap. t. 2: 42-47).
Kirjoitus on julkaistu Helsingin ja Uudenmaan Kansanlähetyksen Suuressa mukana -lehdessä.