Helsingin Evankelisluterilainen Kansanlähetys syntyi erityisesti nuorten liikkeenä
Kansanlähetysnäky oli alun perin ennen kaikkea nuorten näky, vaikka mukana oli alusta alkaen vanhempiakin kristittyjä. Suomen Evankelisluterilainen Nuorisolähetys oli perustettu. Sen ensimmäisen ydinjoukon muodostivat helsinkiläiset “Evankelioivat nuoret”, johon kuuluivat “Annis”, joka toimi Helsingin seurakuntien diakoniakeskuksessa, “Frebe” lestadiolaisen uuden heräyksen yhteydessä ja “Kutonen”, joka kokoontui Kallion seurakunnan tiloissa.
Avoin ilmapiiri kokouksissa
“Evankelioivat nuoret” perustivat maallikkokoulun, jonka rehtoriksi tuli Hannu Väliaho. Hän oli palkattuna työntekijänä syksystä 1964 kesään 1966. Hannu Väliaho kertoo tulostaan “Evankelioiviin nuoriin”:
– Sain kadulla kutsulapun Annankatu 14:ssä, “Anniksessa”, pidettävään kokoukseen. Menin sunnuntai-illan kutsukokoukseen. Kohtasin tilaisuudessa avoimen ilmapiirin. Jo ensi käynnillä toiminta ja ihmiset vaikuttivat luokseen vetäviltä. Se oli “rakkautta ensi silmäyksellä”. Olin heti tervetullut – en vain kuulijaksi, vaan myös vastuuseen. Koko toiminta pyöri maallikkovoimin ennen kuin tulin palkatuksi työntekijäksi. Oppilaani olivat uskollista väkeä, Väliaho on kiitellyt.
Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys syntyy, sitten perustetaan Helsingin Evankelisluterilainen Kansanlähetys
Aluksi “protestiliikkeenä” pidetty Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL) perustettiin 29.5.1967. Sen perustamisen jälkeen alettiin perustaa paikallisia Kansanlähetyksiä. Helsingissä ryhmä uskovia kokoontui tärkeään kokoukseen hotelli Hospiziin 6.10.1967. Mukana oli “Anniksen”, “Freben” ja “Kutosen” väkeä, ihmisiä Suomen Ev.lut. Ylioppilaslähetyksestä, Suomen Ev.lut. Lapsilähetyksestä ja Suomen Raamattuopistolta. Lisäksi mukana olivat Helsingin Raamattukoulun työntekijä pastori Martti Kaipainen ja Helsingin Lestadiolaisesta Lähetysyhdistyksestä tri Martti E. Miettinen. He miettivät yhdessä, pitäisikö perustaa Helsingin Ev.lut Kansanlähetys. Tässä kokouksessa Helsingin Evankelisluterilainen Kansanlähetys (HEKL) perustettiin, ja työntekijäksi valittiin Martti Kaipainen.
Innostus oli valtava
Oli syntynyt jo Uusi Tie -lehti. Kansanlähetysnäyn tunnukseksi tuli “Evankelioikaa kansa evankelioimaan kansoja”. Motto oli alun perin 19.7.1967 ilmestyneen Uuden Tien keskiaukeaman yleisotsikkona esiteltäessä vasta perustettua Suomen Evankelisluterilaista Kansanlähetystä. Otsikko oli syntynyt spontaanisti toimitussihteeri Per-Olof Malkin mielessä. Tätä mottoa myös toteutettiin. Innostus HEKLissä oli valtava. Yhtenä esimerkkinä siitä oli laajaan telttatyöhän liittyvä katuevankelioiminen ja kutsutyö. Helsingin kesäaktiota ennen jaettiin Aktiosanomia 100 000 kappaletta ja lisäksi muita kutsuja, traktaatteja ja kirjoja.
Seurakunnilta kritiikkiäkin
Työssä sekä SEKLissä että HEKLissä toimi valtava maallikkorintama kukin omaa armolahjaansa käyttäen. Evankelioimistyö oli laajaa, ja se kantoi hedelmää myös paikallisseurakunnille. HEKLin alkuaikoina kansankirkon piirissä ja herätyskristillisissä järjestöissäkin tunnettiin ennakkoluuloja uutta järjestöä kohtaan. Seurakunnista, joissa kannatettiin liberaalia teologiaa, ei puhujakutsuja tullut. Alkuvaikeuksien jälkeen hyvät suhteet laajenivat. Olivathan sitä paitsi Kansanlähetyksen aktiivit myös seurakuntien aktiiveja. Toimintakertomusten mukaan jo puolessatoista vuodessa perustamisen jälkeen HEKLin asema seurakunnissa tasaantui. Omalta osaltaan siihen saattoi vaikuttaa Martti Kaipaisen pappiskoulutus.
Panostettiin lähetystyöhön
Evankelioitiin myös muita kansoja moton mukaisesti. Kotimaan lähetysjoukot perustivat lähetysrenkaita lähettien tukemiseksi. Kansanlähetysnäyn mukaan ulkolähetys kuuluu jokaiselle uskovalle. Jokainen Jeesuksen oma on kutsuttu joko lähtijäksi tai lähettäjäksi. Vuosi 1971 oli siinä mielessä merkittävä, että silloin Kansanlähetys sai kirkon lähetysjärjestön aseman. Se myönnettiin muilta osin paitsi Itä-Euroopassa ja katolisissa maissa tehtävän työn osalta. Vuonna 1974 osa HEKLin tukemista läheteistä siirtyi pois HEKLin työstä Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen jakaantumisen takia. Heitä jäi pois kuitenkin vain neljä. HEKLin kannattamia lähettejä oli edelleen yksitoista. Vaikutus ei siis ollut kovin suuri. Jos mennään ajassa eteenpäin, voidaan todeta, että vuonna 1996 HEKLin piirissä tuettiin viittätoista lähettiä.
Sielunhoitoa, kuorolaulua ja diakoniaa
Yksi erityinen työmuoto HEKLillä on ollut sielunhoitopuhelin, joka lopetettiin vasta 2010-luvulla. Ensimmäisinä vuosina päivystäjät istuivat puhelimen ääressä joka päivä klo 19-24. Alusta asti HEKLin kokoustoimintaa avusti evankelioimiskuoro. Esimerkiksi vuonna 1971 esiintymiset ja harjoitukset kirjattiin tarkasti. Toimintakertomuksessa todettiin muun muassa, että kuoron jäsenmäärä oli 45 laulajaa, joista naisia 35 ja miehiä 10. Kuoron ohjelmistossa oli ollut 60 erilaista laulua. Diakoniaryhmä perustettiin tarpeen sanelemana työmuotona vuonna 1976. On käyty tapaamassa sairaita, vanhuksia ja yksinäisiä.
Näky ei ole himmentynyt
Tänä päivänä kansanlähetysnäky on HEKLissä edelleen voimakas. Tehdään sekä sisä- että ulkolähetystyötä. Kansanlähetysnäky oli Jumalasta eikä ihmisten keksimää harrastustoimintaa. Raamatun Sanan mukaan me voimme kaiken Hänessä, joka meitä vahvistaa.
Kaija Taival 23.9.2022
Kaija Taival on eläkkeellä oleva toimittaja-kirjailija, joka työskenteli aikanaan Uusi Tie -lehden toimittajana kymmenisen vuotta. Hän on kirjoittanut seitsemän kirjaa. Ensimmäinen kirjoista oli Kansanlähetyksen lähettien Soini ja Kaija Olkkosen elämäkerta: Näky toteutuu viidakossa – Soini ja Kaija Olkkonen Papua-Uudessa-Guineassa (Uusi Tie, 2001). Kaija oli mukana Helsingin Kansanlähetyksen toiminnassa yli kolmekymmentä vuotta ennen muuttoaan Pirkanmaalle. Hänen sydäntään lähellä ovat erityisesti vainotut kristityt.